Rauno Kehä kuoli vaikean, työperäisen sairauden murtamana 26.1.2014. Hän syntyi Helsingissä vuonna 1943 ja teki Hyvinkäällä asuen elämäntyönsä pääkaupunkiseudulla (taksimies, rekkamies, kirvesmies). Rauski kävi Kangasniemellä ensimmäistä kertaa 1985, jolloin hän osallistui Urheilukeskuksessa jousiammunnan SM-kilpailuihin. Hän hankki puolisonsa kanssa kesämökin Vaimosniemeltä vuonna 1991, jonka jälkeen he viettivät osan kesistään täällä. Rauski muutti 2000-luvun puolivälissä pian puolisonsa kuoleman jälkeen Kangasniemelle asumaan, kesäasunnosta kunnostamaansa asuinpaikkaan.
Kangasniemeläiset Rauskin ystävät tutustuivat häneen golfin kautta. Hänen oma golfuransa alkoi jo 1970 luvulla, yhdessä kaksoisveljensä Karin kanssa. Heillä oli monia muitakin yhteisiä harrastuksia. Kun PuulaGolf-kenttä valmistui, Rauski pelasi täällä ahkerasti joka vuosi keväästä syksyyn. Hänestä tuli vuonna 2008 PuulaGolfin osakas ja seuran jäsen.
Rauski oli rakentamisen ammattilainen. Golfyhtiön ja -kentän talkoissa hän teki itse aktiivisesti töihin osallistuen ja rakennustöiden vetäjänä vuosittain satoja työtunteja, mm. huoltohallia ja klubirakennusta rakennettaessa. Klubirakennus otettiin juhlavasti käyttöön kesällä 2011. Sen nimeksi tuli Rauskila, kunnianosoituksena ja kiitoksena Rauskin uutterasta ja esimerkillisestä toiminnasta sekä golfyhtiön että seuran hyväksi.
Rauski valittiin vuonna 2011 PuulaGolf-seuran miesten kapteeniksi. Hänellä oli kapteenin tehtävään luontainen auktoriteetti sekä hyvät lajitiedot ja -taidot. Vaikka hän itse oli taitava singletason pelaaja, normaalien pelikierrosten ohella hän harjoitteli liki päivittäin tätä vaikeaa peliä.
Rauski tutustui helposti ihmisiin ja hän oli liki päivittäin kentällä näkyvillä ja tavattavissa. Hän oli tuttu ja turvallinen hahmo, joka tarvittaessa puuttui myös epäkohtiin niitä havaitessaan. Hän itse muisteli tuota aikaa näin: ”Kentän valmistuttua tästä on tullut minulle kesäinen kotini. Pelaan 1-3 kierrosta päivässä, hoidan samalla kapteeninhommia ja hieman valvontaa kentällä. Tässä tapaa paljon erilaisia ihmisiä ja aika menee eläkkeellä olevalla leskimiehellä kuin siivillä.
Rauskille oli pelaajana ja kapteenina kunnia-asia, että PuulaGolfin kentällä ja seurassa sekä hänen kanssaan pelattiin sääntöjen ja golfetiikan mukaisella tavalla.
Rauskilla oli erinomainen koordinaatiokyky, kehonhallinta ja rytmitaju. Näin hän omaksui hyvin nopeasti uusien urheilulajien salat. Avoimen luonteensa avulla hän pystyi uusissa lajeissa aina tukeutumaan ammattilaisten oppeihin, joista hän ahkerasti harjoitellen ammensi nopeasti itselleen kullekin lajille ominaiset, sen hetkiset parhaat tiedot ja taidot.
Terveenä ollessaan Rauski pelasi golfia hyvällä rytmillä ja rennolla otteella; – vaikeatkin lyönnit olivat silmää hivelevän elastisia, helpon ja vaivattoman näköisiä.
Rauski ei kuitenkaan koskaan kehuskellut omilla taidoillaan tai menestyksellään. Siksi monelle onkin nyt yllätys, että golfin lisäksi hän ehti harrastaa hyvällä menestyksellä mm. seuraavia lajeja:
- Rauskin pyöräilyharrastus alkoi jo nuorena poikana yhdessä kaksoisveljensä Karin kanssa. He liittyivät Helsingin Työväen Pyöräilijöihin, ajaen kilpaa jopa SM-tasolla ja sen huipulla maantiekisoissa sekä 4-miehisjoukkueen jäseninä ratapyöräilyssä Helsingin Velodromilla.
- Kun jousiammunta alkoi kiinnostaa, Rauski liittyi maineikkaaseen Wilhelm Tell -seuraan. Hän kilpaili SM-kisoissakin ympäri Suomea, mm. Kangasniemellä kesällä 1985. Rauski oli lähellä olympiaedustusta Soulin 1988 kisoihin.
- Rauskista kehittyi myös taitava laskettelija. Taitojen karttuessa innostus suuriin mäkiin oli niin kova, että hän haki vauhtia ja haasteita Suomen lisäksi mm. Alppien rinteiltä.
- Rauski tutustui keilailuun vuonna 1969. Hän toimi tuolloin taksinkuljettajana ja liittyi aluksi Taksikeilaajat seuraan. Hän sai hyvää oppia mm. taksiystävältään Seppo Johanssonilta, joka pelasi tuolloin Suomen maajoukkueessa. Rauskista kehittyi pian mestariluokan keilaaja. Hän edusti keilailussa useita suomalaisia huippuseuroja, mm. Grangulla Bowlare, Ballmasters, Rännimestarit ja Pinjets. Hän pelasi SM-tasolla kotimaisissa sarjoissa ja turnauksissa sekä kansainvälisissä Euroopan turnauksissa. Rauski keilasi Suomen ennätyksen kolmeen sarjaan; – 803 pistettä (keskiarvo 268/sarja). Kilpailuissa hän teki 7 kertaa täyden 300 pisteen sarjan. Viimeisimmän keilailun SM-kisavoiton Rauski saavutti Seniorisarjassa vuonna 2001.
Rauskin radioamatööritoiminta alkoi vuonna 1988 LA-laitteilla Hyvinkäällä. Radioamatööriluvat hän hankki vuonna 1991 ja hän sai myöhemmin suurimmat mahdolliset amatööripätevyydet Suomessa. Kangasniemen vakituisesta asunnosta tuli tukikohta, johon Rauski radioystäviensä kanssa rakensi ammattilaisaseman, ison maston sekä tehokkaat antennit ja radiot. Hän istui usein yötä päivää radion ääressä ja otti yhteyksiä maailman kaikkiin kolkkiin (yhteydet 316 maahan – 336:sta mahdollisesta).
Rauski oli innokas vapa- ja perhokalastaja sekä perhontekijä, ja hän teki vuosittain puolisonsa ja ystäviensä kanssa kalastusreissuja Pohjois-Suomen joille. Hän harrasti myös laitesukeltamista asianmukaisine varusteineen sekä tähtitiedettä, tutkien kaukoputkella tähtiä ja taivaankappaleita.
Takavuosien menestyksekäs maaottelukeilaaja ja valmentaja Paavo Grönmark sekä Kare Wahlström olivat Rauskin hyviä ystäviä ja pelikumppaneita, niin keilailussa kuin golfissakin. He muistelevat Rauskia lämmöllä: ”Rauskilla oli taitojensa puolesta täydet edellytykset päästä keilailun lisäksi myös monen muun lajin kansalliselle ja jopa kansainväliselle huipulle, varsinkin, – jos hän olisi keskittynyt täydellisesti pelkästään yhteen lajiin, – ja jos hänellä olisi ollut riittävän kova polte päästä tuon lajin ehdottomalle huipulle sekä palava halu menestyä ja voittaa kilpailuissa.”
Rauski teki kuitenkin omaan persoonaansa ja elämäntilanteeseensa sopivat valinnat. Näin hänestä kehittyi monien urheilulajien taitaja ja hänellä oli myös useita muita harrastuksia. Pelkän huippu-urheilun sekä voittamisen ja menestyksen sijaan Rauski haki näissä lajeissa ja harrastuksissa omia rajojaan, päästäkseen niissä mahdollisimman korkealle tasolle – ja kilpaillen lähinnä itsensä kanssa. Valitsemallaan tavalla Rauski sai urheilun ja muiden harrastusten myötä laajan ystäväpiirin ja hän sai haluamallaan tavalla elää ja kokea rikkaan elämän.
Kaikki Rauskin ystävät tiesivät, että hän pyrki täydellisyyteen sekä työssään että harrastuksissaan. Siksi hänen työkalunsa ja varusteensa sekä myös kaikkien edellä mainittujen urheilulajien ja muiden harrastusten välineet olivat aina parasta laatua, – kilpapyörät, keilapallot, golfvarusteet, jouset, laskettelusukset, kaukoputket, sukellustarvikkeet harppuunoineen, kalastusvälineet perhoineen ja vapoineen, radioamatöörilaitteet mastoineen, antenneineen ja radioineen.
Rauski piti aina hyvää huolta kunnostaan ja kehostaan. Vakava sairaus ja sen seuraukset olivat ryhdikkäälle ja suoraselkäiselle miehelle suuri järkytys. Kovien hoitojen välillä ja niiden jälkeen hän yritti sinnikkäästi pitää huolta kunnostaan. Vuosia kestänyt ja kovia kipuja aiheuttanut sairaus hoitoineen vei kuitenkin häneltä nopeasti voimat, fyysisen kunnon ja ulkoisen ryhdin. Kipuja uhmaten hän pelasi vielä kesällä 2013 golfia kanssamme golfautolla kulkien, välillä pelkästään lähestymislyöntejä lyöden, zippaillen ja puttaillen. Toivo paranemisesta, paremmasta voinnista ja kunnosta heräsi niinä muutamina päivinä, jolloin hän pystyi pelaamaan golfia kokonaiset kierrokset miltei kivuitta.
Rauski pelasi vielä kesän lopulla kanssamme yhden tosi hyvän kierroksen, – 9 väylää 45 lyönnillä – se olikin Rauskin ainut täysin kivuton kierros koko kesänä.
Rauskin henkinen ryhti säilyi kuitenkin koko sairauden ajan. Luonteenomaista Rauskille oli se, että hän ei halunnut olla kenellekään vaivaksi eikä hän mielellään turvautunut toisten apuun. Niinpä hän itse hoiti lähes kaikki omat asiansa loppuun asti. Sairauden edetessä hän hyväksyi apua ja joitakin tarvitsemiaan palveluja muutamilta läheisiltä ystäviltä. Persoonalliseen ja suorapuheiseen tapaansa ja ”kapteenin ottein” hän silloinkin määräsi, neuvoi, ohjasi ja valvoi niitä asioita, jotka hänen piti jättää toisten tehtäväksi.
Me sekä monet muut läheiset ja ystävät hyvästelimme Rauskin hänen viimeisinä päivinään ja hetkinään samoin tuntemuksin: ”Lämmin kiitos hyvästä ystävyydestä ja kumppanuudesta sekä yhteisestä matkasta. Siunausta iäisyysmatkallesi, jos emme enää tapaa tässä elämässä. Säilyt aina sydämissämme ja muistoissamme!”
Rauskin siunaustilaisuus pidettiin 15.2.2014 Kangasniemen kirkossa, omaisten, lähimpien ystävien ja pelikavereiden sekä PuulaGolf Oy:n ja PuulaGolf ry:n edustajien läsnä ollessa.
Ystävämme – Kapteenimme Rauno Kehän muistoa kunnioittaen!
Läheisten, ystävien ja pelikavereiden sekä PuulaGolf Oy:n ja PuulaGolf ry:n puolesta:
Rauno Haapanen ja Veikko Laitinen
