Timo Holttista muistaen ja muistellen

(s. 10.04.1960  k. 26.01.2021)

Otso Holttinen:

Isä meni vuonna 1980 nuorena miehenä sähköalan töihin Strömbergin tehtaalle, jonka ABB Oy osti myöhemmin. Hänen työuralleen mahtui Strömbergin jälkeen muutamia muitakin yrityksiä, joissa hän toimi tuote- ja myyntipäällikkönä.

Isän Strömbergiltä alkanut työura sulkeutui, kun hän toimi viimeiset 14 vuotta ABB Oy:llä eri tehtävissä. Hänen viimeisin ”tittelinsä” oli OEM Sales Manager – Food & Beverage, joka vastaa lähinnä monipuolisia myyntipäällikön tehtäviä. Isän työt ABB Oy:llä sisälsivät vuosittain lukuisia ulkomaan matkoja. Hänellä oli ”parhaimmillaan tai pahimmillaan” jopa 150 matkapäivää vuodessa. Kävi niinkin, että kun hän saapui Intiasta viikon työmatkalta kotiin, heti seuraavana päivänä hänen piti lähteä uudelle työmatkalle Jenkkeihin.

Vaikka isä pitikin matkustamisesta, hän kyllästyi ja väsähti jatkuvaan reissaamiseen. Viimeisinä työvuosina hän pysyikin pääosin kotimaassa.

Yksi mieluisa lisätyö, mitä isä teki ”normaalin päivätyön” lisäksi, oli tuntiopettajan paikka Helsingin Teknillisessä oppilaitoksessa (”tekussa”). Sähköalan perustyöt kiehtoivat häntä aina tilaisuuden tullen. Niinpä hän suunnitteli ja toteutti monille ystävilleen mökin ja saunan sähkötyöt.

Työ oli isälle aina hyvin tärkeää ja mieluisaa. Tämä näkyi siinä, että hän ei halunnut siirtyä sairaslomalle, vaan teki töitä koko sairautensa ajan, vielä viimeisinä viikkoinakin.

Juha Kemppi:

Olin keväällä 2011 Helsingissä Golfmessuilla PuulaGolfin osastolla. Juttusilleni tuli kangasniemeläiseksi kesäasukkaaksi esittäytynyt mies (Timo), joka oli kiinnostunut osakeannistamme. Siitä hetkestä alkoi yhteydenpitomme, joka kehittyi ystävyydeksi. Timon peliosakkeen hankkiminen kuvasti hyvin hänen sen hetkistä elämäänsä maailmanmiehenä. Hän soitti milloin mistäkin päin maailmaa ja kyseli tarkennuksia golf-yhtiöstämme. Timo ilmoitti lopullisen päätöksensä Vietnamista. Sovimme, että hän hoitaa osakkeen ostoon liittyvät kuviot heti, kun palaa Suomeen. Työkseen maailmalla matkaavasta Timosta tuli näin yhtiömme ja seuramme jäsen.

Aika nopeasti Timo osoitti aktiivisuutensa ja halunsa myös vaikuttaa kentän ja seuran toimintaan. Kevään yhtiökokouksessa 2015 Timo valittiin hallitukseen, missä hän toimi aktiivisesti loppuunsa asti, vetäen muun muassa markkinoinnin työryhmää.

Myös seuran toiminnassa Timo oli aktiivinen kilpailujen vetäjä ja kehittäjä. Timon aikaansaannos oli mukava ja mielenkiintoinen Raider-cup kilpailu, jossa kierrokset pelattiin eri kilpailumuodoilla. Ja kisan suolana oli se, että seuramme kangasniemeläiset jäsenet pelasivat ”mökkiläisiä” (=muuta maata) vastaan. Näissä kisoissa Timo itse oli mukana pelaamassa ja johtamassa.  

Vielä viime kesänä Timo oli useassa seuramme kisassa kilpailunjohtajana, vaikka sairaus esti hänen osallistumisensa itse kilpailuun.

Myös muuna vapaa-aikana olimme Timon kanssa tekemisissä. Tutuiksi tulivat Mannilan tietovisat, joissa Timon laaja maailmantuntemus auttoi usein joukkuettamme. Hän tunsi hyvin Intian taksina toimivan auton merkin ja eri maiden mittayksiköt. Kävimme yhdessä mielenkiintoisia keskusteluja hakiessamme oikeita ratkaisuja. Pokkasimme yhdessä Mannilan 100. juhlakisan voitonkin.

Mökillään Timo viihtyi erinomaisesti. Vielä hyvin loppuaikoina hän elätteli toiveita päästä käymään mökillään Pisminniemessä. Vähän sovittiin mahdollista tapaamista ja yhteistä kahvihetkeä, mikä nyt jäi toteutumatta. Jäi vain suru ja hyvät muistot.

Veikko Laitinen:

Me kaksi yksinäistä pelaajaa kohtasimme kesällä 2012 seuramme kentällä. En tuntenut Timoa entuudestaan, mutta lyöttäydyin kohteliaasti hänen peliseurakseen 4. väylän alussa. Ja kun kierros oli pelattu loppuun ja jutusteltu samalla, huomasimme, että ihan kuin olisimme tunteneet toisemme iät ajat. Pelasimme yhdessä liki aina, kun Timo oli käymässä mökillään Pisminniemessä. Sain monta hyvää oppituntia golfista pelinä ja juttelimme paljon myös golf-etiikasta. Siitä se ystävyys syveni ja kasvoi vahvan keskinäisen luottamuksen tasolle. Niinpä kävimme toisinaan läpi myös henkilökohtaisia asioita.

Timo oli aktiivinen LC Espoo/Keskus klubin lion. Hän toimi klubinsa lisäksi myös piiritason vastuutehtävissä. Hän toteutti työssään, harrastuksissaan ja kaikessa elämässään hienolla tavalla leijonaperiaatteita. Sen voi pukea sanoiksi vaikka näin:

 ”Timolle työ ja mieleiset harrastukset olivat kutsumusta. Positiivisella elämäntavallaan ja toisia arvostaen hän herätti kanssaihmisissä luottamusta.  Timo oli vastuunkantaja. Hän hoiti työtehtävänsä ja vastuunsa harrastusten parissa menestyksekkäästi – ja samalla myös epäitsekkäästi, loppuun saakka, vaivojaan valittamatta. Timo vaali aina sellaista tosiystävyyttä, joka ei vaadi mitään itselleen. Näin hän toi läheisten ja ystävien (myös minun) elämän arkeen ja juhlaan lämmön ja läheisyyttä. Samalla hän loi uskon ja toivon huomiseen.”

Koskettavimman golf-hetken koin 26.9.2020 illalla, jolloin Otso pelasi isänsä parina scramble-kisassa.  Heidän osaltaan kisa päättyi 3. väylälle. Otso avasi greenille ja Timo upotti vajaan metrin birdie-putin sisään. Harmi, etten saanut kuvattua tuota puttia ja Timon tunteikasta ja samalla herrasmiesmäisen hillittyä tuuletusta. Se oli Timon viimeinen golf-lyönti.

Otimme kuvia greenillä ja juttelimme hetken aikaa. Pian sen jälkeen Timo ja Otso lähtivät mökille, jossa muut perheenjäsenet odottelivat heitä saunomaan.

Kiersin tapaamisemme jälkeen illan hämyssä vajaan kierroksen ja jäin hetkeksi ihailemaan auringonlaskua 5. väylän tiiauspaikalle. Olimme Timon kanssa useasti yhdessä katselleet ja todenneet, että tuolta paikalta oli kaikkina vuorokauden aikoina upein näkymä kentällämme. Otin kuvia ja muistelin herkistyneenä Timon ja minun kumppanuutta.

Tapasin Timon viimeisen kerran ”Laurin baarissa” kahvikupposen ääressä 29.9.2020, kun hän oli lähdössä Espooseen. Oli koskettavaa kuulla, kuinka kiitollisia Timo ja perhe olivat siitä, että he saivat viettää mökillä yhdessä lämminhenkisen ja ikimuistoisen viikonlopun.

Jutustelun lomassa muistelimme myös meidän ystävyyttämme. Olimme kumpikin kiitollisia läheisestä kumppanuudestamme ja yhteisestä matkastamme. Haikein mielin erotessamme meille kummallekin jäi epävarmuus siitä, tapaammeko enää.

Soittelimme sen jälkeen Timon kanssa viikoittain. Välitin monen golfystävän terveiset hänelle jokaisella soittokerralla. Sydämeen sattui, kun kuulin, miten Timon sairaus eteni vauhdilla, – eikä minulla ollut sanoja, joilla olisin osannut lohduttaa. Timon toivoma ja moneen kertaan suunniteltu käynti Kangasniemelle ja Pisminniemen mökille ei enää toteutunut..

Timo hoiti sairautensa ajan ABB Oy:n työtehtävänsä etätyönä. Hän osallistui myös PuulaGolfin hallitustyöhön sekä Lionsklubinsa ja Darts-seuran toimintaan viimeisiin viikkoihin saakka.

Timolle golf-ilmapiiri sekä kilpailujen ja harjoituskierrosten tunnelma olivat elämän eliksiiriä. Hänen sydämensä sykki aina lämmöllä PuulaGolfille, sekä Lions-toiminalle ja Darts-seuralle. Hänellä oli kyky olla täysillä mukana kaikissa näissä hänelle rakkaissa harrastuksissa.

Loukkaantumiset ja vakava sairaus vaikeuttivat ja estivät Timon golfin pelaamista viime vuosina. Hän oli silti koko ajan innolla mukana kehittämässä ja toteuttamassa PuulaGolfissa seuramme ja yhtiön toimintaa.

Opin tuntemaan Timon rehtinä ja suoraselkäisenä suomalaisena miehenä. Hän oli ystävällinen, kohtelias sekä otti aina toiset huomioon. Näin Timo arvosti jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta.

Timo puhui aina lämmöllä läheisistään. Hän oli onnellinen hyvistä keskinäisistä väleistä lastensa ja läheistensä kesken sekä kiitollinen heiltä saamastaan tuesta. Heille hänen sydämensä sykki aina lämmöllä ja isolla liekillä. Timo tiesi ja tunsi sydämessään, että perheyhteisönä he kaikki tunsivat aitoa välittämistä, huolenpitoa ja kiintymystä toisiaan kohtaan.

Timo kunnioitti omalla asenteellaan loppuun saakka elämän ainutkertaisuutta. Hän ei antanut vakavan sairauden ja sen etenemisen lannistaa omaa henkistä vahvuuttaan. Positiivisuus, toivo, elämänusko sekä oman perheen lämmin läheisyys säilyivät hänen puheissaan, ajatuksissaan ja sydämessään viimeisiin hetkiin saakka.

Ystäväni Timo!   Tällaisena minä tunsin ja muistan Sinut!

 Toiset huomioivalla elämäntavallasi elit todeksi sen, että ”Vain sydämellä näkee hyvin! Lähelle ja kauas!  Sinulla oli tällainen sydän ja sydämensivistys.”

”Kunnioitit positiivisella elämänasenteellasi kaikkien ihmisten ainutlaatuisuutta sekä maallisen matkasi loppuun saakka elämän ainutkertaisuutta!

”Muistosi säilyy ja esimerkkisi velvoittaa; – Palvelit ilolla; – Isänmaata ja kaikkia ihmisiä!”

”Kiitos hyvästä ystävyydestä ja yhteisestä matkasta!”

 Lämmöllä!      Veikko

 

Lähiomaiset olivat läsnä 26.1.2021, kun Timo nukkui ikiuneen.

Timo siunattiin Espoon tuomiokirkossa 5.3.2021 läheisten saattamana viimeiselle matkalle.

Lämmöllä ystävämme Timon muistoa kunnioittaen ja läheisten suruun osaa ottaen!

Veikko ja Juha sekä kaikki golfystävät ja PuulaGolf-yhteisö

”Kiitän perheemme puolesta lämpimästi kaikkia Isän ystäviä sekä PuulaGolf-yhteisöä ja sen jäseniä Isän rinnalla kulkemisesta, muistamisista sekä myötäelämisestä surussamme!”

Otso Holttinen

Kuvassa Timo poikansa Otson kanssa 26.9.2020.